Lattialämmityksen säätö jää monessa kodissa asennuspäivän asetuksiin, ja se näkyy sähkölaskussa vuosikausia. Tämä artikkeli on omakotitalon tai rivitaloasunnon omistajalle, jonka lattialämmitys tuntuu kuluttavan liikaa tai jonka huoneet lämpenevät epätasaisesti. Hyvin säädetty järjestelmä voi kuluttaa 10-20 % vähemmän energiaa kuin säätämätön, eikä asumismukavuus kärsi.
Säädöt riippuvat siitä, onko lattialämmitys vesikiertoinen vai sähköinen. Vesikiertoisessa järjestelmässä säädetään lämmönlähdettä, jakotukkia ja huonetermostaatteja. Sähköisessä lattialämmityksessä säätö tehdään lähes kokonaan termostaatilla.
Miten lattialämmityksen säätö toimii käytännössä
Vesikiertoisessa lattialämmityksessä lämmin vesi kiertää lattiaan valetuissa PEX- tai komposiittiputkissa. Vesi tulee lämmönlähteeltä, joka on yleensä maalämpöpumppu, ilmavesilämpöpumppu, kaukolämpö tai öljykattila. Jakotukilta jokainen huone saa oman piirinsä, ja piirin toimilaite avaa tai sulkee virtauksen huonetermostaatin ohjauksella.
Säädettäviä tasoja on kolme: menoveden lämpötila, piirikohtainen virtaus eli tasapainotus ja huonekohtainen tavoitelämpötila. Useimmat ongelmat johtuvat siitä, että vain viimeistä säädetään ja kahteen ensimmäiseen ei kosketa.
Menoveden lämpötila on lattialämmityksessä selvästi matalampi kuin patteriverkostossa. Hyvin eristetyssä talossa riittää usein 25-30 °C, pakkasilla 32-35 °C. Jos menovesi pidetään ympäri vuoden 40 asteessa, lämpöpumppu toimii huonolla hyötysuhteella ja termostaatit joutuvat katkomaan virtausta jatkuvasti.
Lämpökäyrä ensin, termostaatit vasta sitten
Kokenut asentaja katsoo ensin lämpökäyrän eli sen, miten menoveden lämpötila muuttuu ulkolämpötilan mukaan. Maalämpöpumpuissa, kuten Niben ja Thermian laitteissa, sekä Oumanin säätimissä käyrää voi muuttaa sekä kulmakertoimen että siirron osalta.
Tavoite on yksinkertainen. Käyrä säädetään niin matalalle, että lämpimimmänkin huoneen termostaatti on auki suurimman osan ajasta. Silloin lämpö tulee tasaisesti eikä katkonaisesti, ja lämpöpumppu tuottaa jokaisella kilowattitunnilla sähköä enemmän lämpöä.
Käyrää kannattaa laskea pienin askelin, esimerkiksi 1-2 astetta kerrallaan. Betonilaatta reagoi hitaasti, joten muutoksen vaikutus näkyy vasta 24-48 tunnin kuluttua. Useampi muutos samana päivänä vain sotkee lopputuloksen.
Jakotukin tasapainotus – unohdettu vaihe
Tyypillinen esimerkki on 2000-luvun alussa rakennettu puolentoista kerroksen omakotitalo, jossa on maalämpö. Makuuhuoneet ovat liian lämpimiä, olohuone tuntuu viileältä ja omistaja nostaa lämpökäyrää. Kulutus kasvaa, ja makuuhuoneet lämpenevät entisestään.
Taustalla on lähes aina tasapainottamaton jakotukki. Lyhyet piirit, kuten pienen makuuhuoneen 40 metrin silmukka, vievät valtaosan virtauksesta. Olohuoneen 100 metrin piiri jää vähälle. Uponorin, Danfossin ja muiden valmistajien jakotukeissa on piirikohtaiset virtausmittarit tai esisäätöventtiilit, joilla virtaukset jaetaan piirien pituuden ja huoneen lämmöntarpeen mukaan.
Ammattilainen aloittaa tasapainotuksen piirikaaviosta, josta näkyy jokaisen silmukan pituus. Jos kaaviota ei löydy, piirien pituudet voi arvioida huoneiden pinta-alasta, kun putkiväli tunnetaan. Tasapainotus vie putkimieheltä yleensä 1-3 tuntia, eli tuntiveloituksella työ maksaa noin 80-250 €. Kotitalousvähennyksen voi hakea työn osuudesta.
Sähköisen lattialämmityksen säätö märkätiloissa
Kylpyhuoneen sähköinen mukavuuslattialämmitys kuluttaa yllättävän paljon. Viiden neliön kylpyhuoneessa, jonka lämmitysteho on 100-150 W/m², ympäri vuoden päällä oleva lattialämmitys voi viedä 800-1500 kWh vuodessa. Kokonaishinnalla 15 snt/kWh se tarkoittaa 120-225 € vuodessa pelkästä kylpyhuoneen lattiasta.
Termostaatin anturi ratkaisee paljon. Lattia-anturilla toimiva termostaatti pitää lattian pinnan tasaisena, kun taas huoneanturi reagoi myös suihkun lämpöön ja ilmanvaihtoon. Lattian pintalämpötilaksi riittää yleensä 22-24 °C. Kalliimmissa termostaateissa, kuten Danfossin ja Ensto ECO -sarjan malleissa, on viikko-ohjelma ja pörssisähkön hintaohjaus.
Uutta märkätilaa rakennettaessa termostaatin paikka ja anturin sijoitus kannattaa sopia jo suunnitteluvaiheessa. Aiheesta kerrotaan tarkemmin artikkelissa lattialämmityksen asennus uuteen kylpyhuoneeseen.
Myytti: termostaatti maksimiin, niin lämpö tulee nopeammin
Termostaatti ei ole kaasupoljin. Toimilaite on joko auki tai kiinni, joten 30 asteen asetus ei lämmitä lattiaa yhtään nopeammin kuin 22 asteen asetus. Ero on vain siinä, että suurella asetuksella lämmitys jää päälle liian pitkäksi aikaa ja huone ylilämpenee.
Toinen sitkeä uskomus on, että lattialämmitys kannattaa sammuttaa aina kun lähtee kotoa. Betonilaatan massa on niin suuri, että muutaman tunnin poissaolo ei juuri säästä. Takaisinlämmitys voi myös osua kalliiden sähkötuntien ajalle. Viikon mökkireissulla 2-3 asteen pudotus on järkevä, mutta täysi sammutus Pohjois-Suomen pakkasilla voi viilentää rakenteet niin, että takaisinlämmitys kestää vuorokausia.
Poikkeus koskee kevyitä rakenteita. Ohutrappaukseen tai puulattian alle asennettu lattialämmitys reagoi tunneissa, ja siinä ajastuksesta on aidosti hyötyä.
Yleisimmät virheet lattialämmityksen säädössä
Samat virheet toistuvat kohteesta toiseen:
– Kaikki huonetermostaatit asetetaan samaan lämpötilaan, vaikka makuuhuoneeseen riittäisi 19-20 °C.
– Kylpyhuoneen lattialämmitys sammutetaan kesäksi kokonaan, jolloin lattia kuivuu suihkun jälkeen hitaasti. Pieni peruslämpö, esimerkiksi 20 °C, on usein parempi kompromissi.
– Lattia peitetään paksuilla matoilla ja kalusteilla, jotka eristävät lämmön. Paksu villamatto voi pudottaa huoneen lämpötilaa asteella, minkä jälkeen omistaja nostaa koko järjestelmän lämpöä.
– Toimilaitteiden vikaa ei huomata. Jumittunut toimilaite pitää piirin auki tai kiinni termostaatista riippumatta. Sen tunnistaa siitä, että piirin putket jakotukilla ovat jatkuvasti lämpimät tai kylmät.
– Menoveden lämpötilaa ei laske keväällä, vaan talven asetukset ovat käytössä toukokuuhun asti.
Patterilämmityksen puolella samat periaatteet pätevät termostaattiventtiileihin. Niistä kerrotaan artikkelissa termostaatit patterien hallintaan.
Askel askeleelta: näin karsit turhaa kulutusta
Aloita mittaamalla. Kirjaa huonelämpötilat lämpömittarilla parin päivän ajan samoihin aikoihin, äläkä luota pelkästään termostaattien näyttöihin. Selvitä sen jälkeen, missä huoneissa lämpö on liikaa ja missä liian vähän.
Laske lämpökäyrää 1-2 astetta ja odota kaksi vuorokautta. Jos kylmimmässä huoneessa lämpötila pysyy tavoitteessa, laske uudelleen. Kun käyrä on matalimmillaan, tarkista jakotukin virtaukset ja pyydä tarvittaessa putkiasentajaa tasapainottamaan piirit.
Kun perusta on kunnossa, säädä huonekohtaiset lämpötilat käytön mukaan. Pörssisähköä käyttävissä talossa betonilaattaa voi hyödyntää lämpövarastona ja lämmittää halvoilla tunneilla. Laajemmin LVI-järjestelmän säästökeinoja käydään läpi artikkelissa energiansäästö LVI-järjestelmissä.
UKK
Mikä on sopiva lämpötila lattialämmitykselle?
Oleskelutiloissa huonelämpötilaksi riittää yleensä 20-21 °C ja makuuhuoneissa 19-20 °C. Lattian pintalämpötila jää tällöin noin 23-26 asteeseen. Kylpyhuoneessa lattian pinnalle sopii 22-24 °C.
Kannattaako lattialämmitys sammuttaa kesäksi?
Vesikiertoisessa järjestelmässä lämmitys katkeaa kesällä yleensä itsestään, kun lämpökäyrä tai kesäkatkaisu on säädetty oikein. Kylpyhuoneen sähköisessä lattialämmityksessä kannattaa pitää matala peruslämpö, jotta märkätila kuivuu.
Miksi osa huoneista on kylmiä, vaikka termostaatti on täysillä?
Yleisimmät syyt ovat tasapainottamaton jakotukki, jumittunut toimilaite tai ilma piirissä. Pelkkä termostaatin nostaminen ei korjaa mitään näistä, joten tarkistuta jakotukki LVI-asentajalla.
Pienet säädöt, pysyvä säästö
Turhaa kulutusta ei karsita termostaatteja vääntämällä vaan säätämällä järjestelmä oikeassa järjestyksessä: ensin lämpökäyrä, sitten jakotukin tasapainotus ja vasta lopuksi huonekohtaiset lämpötilat. Kun nämä ovat kunnossa, lattialämmitys toimii tasaisesti ja edullisesti. Muutosten jälkeen kannattaa seurata kulutusta yhden lämmityskauden ajan. Lukemien perusteella näkee, mihin säätöihin vielä kannattaa palata.